Kuopion korttelimuseo

Kuopio oli 1900-luvun puoliväliin asti varsin puhdas puutalokaupunki. Kaupunkia eivät kohdanneet koskaan laajat tulipalot, jotka tuhosivat monia suomalaisia puutalokaupunkeja. Myöskään sota-ajan pommitukset eivät tuhonneet laajassa mitassa puutalo-Kuopiota, sillä talvisodan useat pommitukset tuhosivat kuitenkin vain muutamia yksittäisiä rakennuksia eri puolilla kaupunkia. Kookkaita kivirakennuksiakin kaupunkiin toki rakennettiin jo 1800-luvun jälkipuolella, mutta ne keskittyivät tärkeimmän liikekadun eli Kauppakadun varteen. Asuinkerrostaloja Kuopion keskustaan alettiin rakentamaan vähitellen 1920-luvulta alkaen.

Purkukorttelista Korttelimuseoksi

Museokorttelin perustamisvaiheet ulottuvat 1960-luvulle, jolloin puukaupungin häviäminen herätti Kuopiossakin rakennussuojelukeskustelun. Vuosikymmenen lopulla purkuvuoroon tulivat Kirkkokatu 22:n rakennukset. Tällöin nousi kuitenkin vahvasti esiin ajatus ”Käräjäkorttelin” säilyttämisestä ja museoimisesta. Aloitetta puolsi voimakkaasti mm. Museovirasto – silloinen Muinaistieteellinen toimikunta.

Vuonna 1972 kaupunki teki lopullisen päätöksen museokorttelin perustamisesta. Jo samana vuonna alkoivat korttelin rakennusten restaurointityöt. Ensimmäinen restaurointivaihe saatiin päätökseen kymmenessä vuodessa. Kuopion ulkomuseon avajaiset pidettiin 28.5.1982.

Alkuvaiheessa museo käsitti neljä näyttelyrakennusta, neljä ulkorakennusta ja entiseen käräjärakennukseen sijoitetun museokahvilan. Vuonna 1992 museo täydentyi apteekkimuseolla, joka sijaitsee kortteliin siirretyssä entisessä ns. Satama-apteekin talossa. Toinen huomattava rakennus tuli museokäyttöön vuonna 1996, kun korttelin Kuopionlahden- ja Kuninkaankadun kulmatalo vapautui kotiteollisuusoppilaitoksen käytöstä.

Nykyään koko kortteli on museoalueena. Jo vuonna 1990 asia ennakoitiin muuttamalla ulkomuseon nimi museon luonteeseen paremmin sopivaksi Kuopion korttelimuseoksi.

Entisajan puutalokortteli

Museokortteli sijaitsee alueella, jolla Kuopion vanhin kaupunkimainen asutus sijaitsi. Korttelin tunnettu historia alkaa 1650-luvulta, jolloin paikalle rakennettiin Kuopion ensimmäinen käräjätupa. Asukkaina korttelissa on ollut aikojen saatossa monenlaisia ihmisiä. Luonteenomaista korttelille on ollut se, että siinä on asunut niin kaupungin varakkainta kuin köyhempääkin väkeä, mikä on antanut luontevan lähtökohdan monipuolisen museokohteen luomiselle.

Museo koostuu 11 puutalosta, joista vanhin on peräisin 1700-luvun lopulta ja nuorin 1800-luvun lopulta. Kaikki Kuninkaankadun ja Kirkkokadun varrella olevat rakennukset ovat korttelin alkuperäistä rakennuskantaa. Korttelin Sorvarinkadun puoleista sivustaa on puolestaan täydennetty kuudella kaupungin keskusta-alueelta siirretyllä rakennuksella. Korttelin rakennusten kunnostustyöt suoritetaan perinteisin materiaalein ja vanhoja työtapoja mukaillen. Tämä on tärkeää autenttisuuden takia, mutta perinteiset korjaustavat ovat lisäksi osoittautuneet vanhojen puutalojen kohdalla myös rakennuksen säilymisen kannalta parhaaksi ratkaisuksi.

Rakennuksissa esitellään erilaisten perheiden asumista 1800-luvulta 1930-luvulle. Apteekkitalossa voi tutustua 1910–1920-lukujen apteekkiin. Minna Canthin huone on puolestaan rekonstruoitu alkuperäisiä huonekaluja käyttäen mahdollisimman samanlaiseksi kuin Kanttilassa sijainnut aito ”Minnan salonki”.

Rakennusten sisätilojen entisöimisessä ovat itse rakennukset olleet tärkein lähde, mm. maali- ja tapettikerrostumat on selvitetty tätä kautta. Tietoja on saatu lisäksi arkistojen asiakirjoista. Varsinaisten interiöörinäyttelyiden osalta pohjana on ollut mm. perunkirja-aineistojen ja vanhojen valokuvien avulla koottu tieto entisajan kuopiolaisten asumisesta. Tältä pohjalta on koottu eräänlaisia keskivertokoteja, jotka kuvaavat eri sosiaaliryhmien asumista. Näyttelyinteriöörien esineistö on osa Kuopion kulttuurihistoriallisen museon esinekokoelmaa.

Kolmikielisiä katukylttejä

Korttelimuseon rakennuksiin Kuninkaankadun ja Kirkkokadun kulmaukseen sekä Kuninkaankadun ja Kuopionlahdenkadun kulmaukseen kiinnitettiin vuonna 2007 uudet kolmikieliset katukyltit. Kyltit mukailevat malliltaan ja tekstityypiltään Kuopion 1900-luvun alun katukylttejä. Kylttien asentaminen pohjautuu Kuopion kaupunginhallituksen asiasta kansalaisaloitteen pohjalta tekemään päätökseen. Kylttien toteutuksesta on vastannut yhteistyössä kaupungin kunnallistekninen osasto ja Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Kolmikieliset katukyltit olivat muiden kaupunkien tapaan käytössä Kuopiossakin 1900-luvun alun venäläistämiskaudella. Itsenäistymisen myötä kyltit poistettiin. Kylteissä kadunnimi oli ensimmäisenä venäjäksi, sitten suomeksi ja ruotsiksi. Uusissa kylteissä nimi on nykyiseen lainsäädäntöön pohjautuen ensin suomeksi, sitten ruotsiksi ja venäjäksi.

Kuninkaankatu ja Kirkkokatu ovat olleet 1900-luvun alussa nykyisen nimisiä, joten myös katujen ruotsin- ja venäjänkieliset nimet ovat vanhoja. Nykyinen Kuopionlahdenkatu oli ennen itsenäistymistä nimeltään Aleksanterinkatu. Kuopionlahdenkadun uuden kyltin ruotsin- ja venäjänkielinen muoto ovat suoria käännöksiä nykyisestä suomenkielisestä nimestä.