Piha
Kaupungeissa normatiivinen, muodoltaan säännöllinen pihapiiri oli tärkeämpi kuin haja-asutusalueilla ja kylissä. Ruotsin kaupungeille säädettiin yleinen rakennusohjesääntö vuonna 1694. Suomen kaupungeissa ei ollut rakennusohjesääntöjä vielä 1700-luvullakaan, mutta rakentaminen ilman maistraatin lupaa oli kielletty. Vasta 1800-luvun alusta lähtien annettiin kaupunkikohtaisia rakennusohjesääntöjä. Vuonna 1856 saatiin empirehenkinen yleisasetus. Kaupunkien asemakaavat ohjasivat myös pihapiirin muotoutumista.
Keskiajalta lähtien asuinrakennukset sijoitettiin katujen varteen. 1600-luvulta lähtien asuinrakennuksen pitkä sivu käännettiin kadun suuntaiseksi. Sisäänkäynti oli pihan puolella. Tällaisen sijoittelun ansiosta voitiin aikaisemmin korttelin läpi ulottuneet tontit jakaa kahtia. 1700-luvulla pihapiirit rakennettiin edelleen umpinaisiksi. Kadulta pääsi pihalle portin kautta. Aitat, liiterit, tallit, karjasuojat ja muut ulkorakennukset reunustivat tonttia, mutta esim. pakarirakennus voitiin sijoittaa tontin keskellekin. Oman leimansa pihakokonaisuuteen antoivat kaksikerroksiset asuinrakennukset, joita varakkaimmat kaupunkilaiset alkoivat Suomessa rakentaa 1600-luvun lopulta lähtien. Rakennusmateriaalina oli tavallisesti puu; kivitaloja oli vain suurimmissa kaupungeissa. Empiren myötä rakennukset taas madaltuivat. Vehreät pihat rajattiin edelleen rakennuksilla tai korkeilla lankkuaidoilla. Tonttien sisäpuolella käytettiin myös pystysäleistä tehtyä stakettiaitaa. 1800-luvun lopussa kiinteä pihakokonaisuus alkoi hajota, sillä sisäänkäynti siirrettiin kadun puolelle. Kuitenkin vasta funktionalistisen kaavoituksen myötä julkisen ja ”puolijulkisen” tilan välinen raja murrettiin. Selkeästi rajatut pihat hävisivät avoimiksi suunniteltujen tonttien ja höllemmin linjattujen rakennusten tieltä.
Museokorttelin pihaa koristavat perinteiset koristekasvit. Ensimmäiset syreenit lienee istutettu Suomessa Turkuun vuonna 1728. Myös siperianhernepensas opittiin tuntemaan samoihin aikoihin. Muista korttelin pihakasveista mainittakoon ruusupensaat ja jasmikkeet.
Pihoja kaunistettiin kaupungeissa jossain määrin jo 1700-luvulla kukkapenkeillä, joissa viljeltiin yksi- ja monivuotisia kukkia. Korttelimuseon kukkapenkeissä on muun muassa ukonhattua ja akileijaa.