Rakennus 7

Tämä kolme huonetta käsittävä hirsinen asuinrakennus on siirretty korttelimuseoon Tulliportinkatu 36:sta. Rakennuksen pohjakaavana on uudella ajalla yleistynyt paritupa: eteisen ja porstuanpohjakamarin kummallakin puolella on asuinhuone. Talon tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, mutta rakennus on vuorattu vaakalaudoituksella vuonna 1872. Rakennukseen on sijoitettu räätälin ja kutojan asuin- ja työhuoneet 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.

Huone 701/räätälin verstas

Vanhimmat tiedot räätälin ammatista Suomessa ovat keskiajalta. Suomen ensimmäinen räätälien ammattikunta perustettiin Turkuun vuonna 1624. Ammattikuntalaitos lakkautettiin elinkeinovapauden myötä vuonna 1868.

Kuopiossa käsityötoiminnan ensimmäinen merkittävä esiintyminen liittyy Pietari Brahen kaupunkihankkeeseen 1650-luvulla. Kustaa III:n toimenpiteet Kuopion perustamisasiassa vuonna 1776 houkuttelivat kaupunkiin käsityöläisiä. 1790-luvulla Kuopiossa asui jo ainakin viisi räätäliä. 1850-luvulla aloitettiin Kuopiossa yhdistystoiminta räätälien yhteisten etujen valvomiseksi. 1940-luvulla siirrettiin Kuopioon Viipurista räätälien ammattikoulu.

Osa räätälin verstaan esineistöä on 1920-luvulta, osa on sitä vanhempaa.

Verstaan ovensuupuoli toimii tuoli- ja pöytäryhmineen räätälin vastaanotto- ja asiakastilana. 1900-luvulla monien kuopiolaisten räätälien liikkeet olivat kaksihuoneisia. Etuhuoneessa istui itse mestari, joka leikkasi kankaat ja lähetti palat jatkotoimia varten takahuoneeseen, jossa kisällit ja oppipojat työskentelivät.

Verstaan nurkassa vaatetangolla riippuu valmistuneita asiakastöitä.

Huoneen takaosaa hallitsee kaksiosainen, kookas räätälin työpöytä. Pöydän alla olevissa laatikoissa säilytettiin kankaiden jäännöspaloja. Pöydän alla kannatinpukkien päälle asetetuilla laudoilla pidettiin myös raskaampia prässäysvälineitä, prässäyspukkeja ja pulvaskoita.

Työpöydälle vitriiniin on koottu räätälin ammatissa tarvittavaa työvälineistöä.

Mittaamisessa ja leikkaamisessa tarvittiin ompelukoneen ohella myös tavallista neulaa ja sormustinta eli syyrinkiä. Jo 1860-luvulla Suomen kaupungeissa oli ompelukoneenvälittäjiä. 1930-luvulta lähtien sähkökoneet alkoivat syrjäyttää käsi- ja polkukoneita. Harsinlangat ratkottiin niin sanotulla pryylillä tai pienellä puukolla. Napinreiät tehtiin erikokoisten napinreikärautojen, vasaran tai puisen kurikan ja napinläpipulvaskan avulla.

Työpöydällä on lisäksi pientavaran säilytyslaatikoita nappeineen ja lankarullineen. Käsivarressa pidettävä neulatyyny on 1930-luvulta. Vitriinin alaosassa pahvilaatikossa on napinläpien ompeluun käytettyä silkkilankaa.

Valmistuvan vaatteen prässäämisvaiheessa tarvittiin erimallisten silitysrautojen, kostean vaatteen ja harjan ohella myös erilaisia silitysalustoja: prässäyspukkeja ja puisia pulvaskoita. Pulvaskan päällä voitiin myös harsia. Hihoja prässätessä tarvittiin erityistä hihalautaa tai topattua patuskaa. Kankaasta tehdyllä ”mooseksella” kasteltiin saumat silittämistä varten.

Hattuja muotoiltiin hattupulvaskan päällä, joka on pöydällä vitriinin vieressä. Hattupulvaskan alapuolella on puskin-mallisen hatun kaavat.

Silitysraudat kuumennettiin ja pidettiin lämpiminä silitysrautauunin avulla, jollainen on lieden edessä. Peltikoppa nostettiin rautojen päälle, jotka pysyivät näin paremmin kuumina.

Valaistusvälineenä huoneessa on katosta riippuva öljylamppu.

Huone 702/räätälin asunto

Räätälin asuinhuoneena on porstuanpohjakamari. Huone edustaa vaatimatonta räätälin asumistasoa. Jotkut käsityöläismestarit olivat kuitenkin varsin vaurastakin väkeä. He elivät usein omissa taloissaan, joissa oli useita asuinhuoneita.

Lämmönlähteenä räätälin asuinhuoneessa on rapattu kakluuni, varsinaisen kaakeliuunin korvike.

Huoneen seinät on peitetty pingotetulla pahvilla, joka on maalattu yksivärisellä liimamaalilla ja sen jälkeen roiskekoristeltu erivärisin maalipisaroin varpuvispilän avulla. Tällainen roiskekoristelu saatettiin tehdä myös suoraan hirsipinnalle. Roiskemaalauksen esikuvina olivat 1600- ja 1700-lukujen linnojen ja kartanoiden seinien kivijäljitelmät. 1800-luvulla roiskemaalaus yleistyi kaupunkitalojen seinissä.

Ikkunan edessä on vetolaatikollinen pöytä ja istuin.

Nurkassa on pientavaroiden, kirjojen ja valokuvien säilyttämistä varten etasääri eli hyllykkö.

Ovensuunurkassa on päästävedettävä imperiaalisänky korkeine petauksineen. Se oli suosittu tilaa säästävänä sänkynä pitkään 1900-luvulle varsinkin pienissä tiloissa.

Uunin vieressä on peseytymispaikka pesukomuutteineen, pesuvateineen ja vesikannuineen.

Valaistusvälineenä on seinään kiinnitettävä öljyvalaisin.

Huone 703/kutojan huone

Kutojan huone kertoo asumisesta 1910- ja 1920-luvulla.

Huoneen seinän alaosaa peittää puolipaneeli, joka yleistyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Seinien yläosassa on maalattu pahvi.

Huoneen ovenseutua hallitsee jykevä liesi-leivinuuni -yhdistelmä.

Oviseinällä on peseytymistila: rautainen pesuteline emalisine pesuastioineen ja vesisankoineen. Valkeat sinireunaiset emaliastiat tulivat käyttöön jo ennen vuosisadan vaihdetta.
Keittiötilan työpöytänä on kaappipöytä. Kaappipöydän yläpuolelle paneeliin on nauloilla kiinnitetty ajan tavan mukaan näkyviin keittiöaskareissa tarvittavaa esineistöä: kakku- ja leivosvuoista sekä vispilöistä läkkipellistä tehtyyn pyöreään leipämuottiin asti.

Astioita säilytettiin myös avonaisissa seinähyllyköissä. 1920-luvulla ilmestyivät keittiöihin alumiiniset keittoastiat.

Lieden pankolla säilytettiin muun muassa hiilirautaa, leipälapiota, leipomalautaa ja silityslautaa.

Huoneen vasemmalla sivuseinällä on sivusta levitettävä puusohva, joka toimii vuoteena.

Huoneen nurkassa on kangaspuut, vyyhdinpuu ja rukki. Rukki oli jo 1700-luvun lopussa tavallinen työväline niin kaupunkien virkamiesten ja pieneläjien kuin maaseudun asukkaidenkin tuvissa.

Oikealla nurkassa on klahvipiironki, jonka päällä on satulli eli piianpeili. Käytöltään satulli on naisten toilettilipasto. Satullipeili kansanomaistui 1800-luvun kuluessa.

Keinutuoli tunnettiin Suomessa jo 1700-luvun puolivälissä. Kuopiolaiset kauppiaat ja virkamiehet alkoivat hankkia niitä vasta 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Käsityöläisten ja pieneläjien perukirjoihin keinutuoli ilmaantui hieman myöhemmin.

Oikeanpuoleisella seinustalla on muun muassa lehtitelineenä toimiva rautapiikki ja käsinveivattava ompelukone.

Huoneen keskellä on soikea kääntöpöytä.

Huoneen valaistuksesta huolehtivat seinällä ja pöydällä olevat öljylamput.