Rakennus 11

Korttelimuseon apteekkirakennus on peräisin 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta ja on näin Kuopion vanhimpia säilyneitä taloja. Alun perin se on tehty asuinrakennukseksi, mutta historiansa aikana rakennuksessa on toiminut muun muassa apteekki. Talo on siirretty kortteliin Minna Canthinkatu 14:sta (Minna Canthinkadun ja Maaherrankadun kulmassa) vuonna 1987. Apteekkimuseona se avattiin yleisölle vuonna 1992.

Talon rakennuttaja oli Kuopion tunnetuimpiin vaikuttajiin tuohon aikaan kuulunut kauppias ja valtiopäivämies Samuel Backman. Backman siirtyi kauppiaaksi Viipuriin Suomen sodan avattua itärajan. Tällöin rakennus sai uudet omistajat. Kauppias Collinin ja kruununvouti Hippingin kautta se kulkeutui tunnetun kuopiolaisen apteekkarin, liikemiehen ja mesimarjaliköörin kehittäjän August Kellgrenin omistukseen noin vuonna 1830. Kellgren ei pitänyt apteekkia tässä rakennuksessa vaan viereisessä talossa, joka oli siirtynyt hänen omistukseensa jo aiemmin. Kellgren korjasi rakennusta vuoden 1830 seutuvilla. Taloon tehtiin ikkunamuutoksia ja sen punamullatut hirret vuorattiin tässä vaiheessa pystylaudoituksella, jotka verhoavat rakennusta tänäkin päivänä. Myöhemmin rakennus on toiminut muun muassa sekatavarakauppana, asuntona, ampumatarvikekauppana sekä apteekkina.

Rakennus itse osaa kertoa paljon omasta historiastaan, mutta lisätietoja on saatu arkistojen asiakirjoista. Talo avattiin yleisölle apteekkimuseona vuonna 1992. Apteekki-interiöörin teossa on lähtökohtana ollut rakennuksen asettamien kehysten ja kerättyjen apteekkiesineiden ohella vanhojen kuopiolaisten apteekintarkastusluetteloiden ja palovakuutus-asiakirjojen tiedot. Apteekkimuseon kalusto ja esineistö on koottu monesta eri apteekista. Eri tahoilta saadut esineet eivät sijoitu kaikki tarkalleen samaan aikatasoon, joten apteekkihuoneet kuvastavat varsin väljästi 1900-luvun alkuvuosikymmenten apteekkia, jossa on kuitenkin jäljellä paljon 1800-luvun lopun leimaa etenkin kiinteän sisustuksen osalta. Asiantuntija-apua apteekkinäyttelyn kokoamisessa on museolle antanut erityisesti kuopiolainen eläkeläisapteekkari Esko Laukala.

Huone 1102/myymälä

Myymälähuoneen myyntitiski on peräisin Lapinlanden apteekista. Tiskiin kiinnitetty lattialle sylkemisen kieltävä kyltti on ollut siisteyden kannalta tarpeellinen niin apteekeissa kuin monissa muissakin julkisissa tiloissa. Sylkemistä varten on lattialla huoneen nurkassa sylkykuppi. Tiskillä oleva kassakone on samoin Lapinlahden apteekista. Se on ollut käytössä vuoteen 1949 asti.
Apteekin tunnus – tässä tapauksessa huuhkaja – on tallennettu Kuopion uudesta apteekista. Junghansin valmistama seinäkello on tehty 1900-luvun alussa. Myyntitiskillä ja sen takana olevilla hyllyillä on erilaista apteekkitavaraa, erityisesti moninaisia lääke- sekä tarveainepurkkeja ja -pulloja.

Huone 1101/laboratorio

Apteekin laboratorio sijaitsee myymälän viereisessä kulmahuoneessa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lähes kaikki lääkkeet tehtiin apteekeissa. Ainoastaan tähän vaadittavat tarveaineet hankittiin muualta. Osa esineistä on jouduttu asettamaan näytteille epätäydellisinä, sillä sata vuotta on kohdellut käytetyimpiä esineitä ankaralla kädellä.
Laboratorion välineillä on voitu tehdä esimerkiksi salvaa, pillereitä, tabletteja, rohdoshauteita ja painaa apteekkipurkkien etikettejä. Monet työvaiheet ovat vaatineet tulen käyttöä lämmittämiseen. Tulipalovaaran vuoksi on myös apteekissa pitänyt olla sammutusvälineistöä.

Kiinteistöjen palokalustosta oli määräyksensä kaupungin palojärjestyksessä. Kuopiossa kiinteistöjen palokalusto on määritelty tällä tavoin ainakin jo vuonna 1807. Esimerkiksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä piti jokaisessa kuopiolaisessa kiinteistössä olla vähintään yksi kannettava ruisku, yksi vesikorvo tankoineen, kaksi metallista, nahasta tai kankaasta tehtyä ämpäriä, yksi rautakanki ja jokaista rakennusta varten tukevat tikapuut. Kaikkiin ”paloaseisiin” piti merkitä kyseisen talon, korttelin ja kaupunginosan numero.

Laboratorion lattialla on punaiseksi maalattu nahkainen paloämpäri ja yksinkertainen metallinen paloruisku. Veden kuljetukseen tarkoitetut paloämpärit olivat vielä 1900-luvun alussa yleisesti nahkaa. Veden säilytykseen ne eivät sopineet, vaan alkusammutusta varten varattiin vettä sankoihin. Esillä oleva paloruisku on tyypillinen kiinteistöjen palokalustoon 1900-luvun alussa kuulunut sammutusväline. Tällainen käsiruisku muodostuu vedellä täytettävästä pumppusylinteristä, joten se on ikään kuin kookas polkupyörän pumppu. Veteen kostutettava paloluuta oli yleinen sammutusväline ennen käsikäyttöisiä paloruiskuja.

Huone 1105/varasto

Varastohuoneessa laboratorion vieressä on esillä muun muassa nesteiden säilytystynnyreitä, apteekkipulloja ja harvemmin tarvittuja työvälineitä, esimerkiksi erilaisia vaakoja.

Huone 1103/apteekkarin huone

Apteekkarin huoneeseen on myymälästä ovi laboratorion vastakkaiselta seinustalta. Tässä tapauksessa ovi on myyntitiskin etupuolella. Tyypillisempi ratkaisu apteekeissa on kuitenkin ollut sellainen, että apteekkari on päässyt kulkemaan huoneeseensa suoraan myyntitiskin takaa.

Huoneen kalustukseen kuuluu muun muassa tammipuinen kirjoituspöytä, hyllykkö, pieni kaksitasoinen seinähylly ja kaksi nahkaverhoiltua nojatuolia. Työpöydällä on puhelin, kirjoituskone ja muistilapputeline. Seinäkello on vuodelta 1855.

Apteekkarin käsikirjasto käsittää 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun farmaseuttista kirjallisuutta. Tärkeitä olivat farmakopeat, joista painettiin ensimmäinen suomalainen versio vuonna 1819. Tämän apteekin aikatasoon sopivat esillä olevat neljäs farmakopea 1880-luvulta ja viides farmakopea 1910-luvulta.

Kirjastoon kuuluu myös 1800-luvun lopulta oleva tietosanakirjasarja, jonka omistaa apteekkari Reino Mustonen.

Huoneen lasiovellisessa kaapissa olevat puiset säilytyspurkit periytyvät malliltaan 1700-luvulta. Niitä on säilynyt koko maassa vain muutamia harvoja kappaleita. Kaapissa on myös mekaaninen laskukone.

Huoneet 1104, 1107 ja 1108

Näihin huoneisiin on sijoitettu näyttelyitä. Toinen näyttelyistä esittelee apteekkilaitoksen historiaa. Painopiste on kuopiolaisten apteekkien vaiheissa, mutta myös muut Pohjois-Savon apteekit ovat mukana. Toisessa näyttelyssä kerrotaan kansanparantamisesta ja lääkekasveista.