Rakennus 12

Hirsinen vaakalaudoituksella vuorattu kaksihuoneinen asuinrakennus on siirretty museoalueelle vuonna 1975 Puijonkatu 29:stä. Rakennus on 1800-luvun puolivälin tienoilta. Rakennukseen on sijoitettu 1930-luvun pienen kaupunkilaisperheen koti. Keittiön ja kamarin lisäksi asuntoon kuuluu eteinen, wc sekä komeroita.

1930-luvulla suuri pula-aika koetteli elämisen perusteita. Sen vaikutukset näkyivät yhteiskunnan eri osa-alueilla. Ajan tunnus oli funktionalismi, jonka iskusanoja olivat tarkoituksenmukaisuus, tekniikka ja tasa-arvo. Tekniikka, teollinen valmistustapa ja sarjatuotanto olivat aikakauden tavoitteita. Myös tasa-arvoajattelu heijastui rakentamisessa: pyrkimyksenä oli samanlaisia asuntoja ja samanlaisia kulutustavaroita kaikille. Asunnot pienenivät ja painopiste siirtyi omistusasunnoista vuokrahuoneistoihin, mikä vaikutti muun muassa huonekalusuunnitteluun. Huonekaluilta vaadittiin pienempää kokoa, keveyttä ja soveltuvuutta uusiin oloihin. Asuntojen taso alkoi parantua. Kylpyhuoneiden ja komeroiden lisääntyessä eräät kalustetyypit, kuten pesukaapit, suuret vaatekaapit ja tilavat säilytyslipastot tulivat tarpeettomiksi. Merkittävä vaikutus huonekalusuunnitteluun oli puristetun vanerin käyttöönotolla.

1930-luvun pienen kaupunkilaisperheen asuntoon kuuluvat jo nykyajan mukavuudet: vesijohto, viemäri, wc, sähkö ja keskuslämmitys.

WC sijaitsee eteisen oikealla puolella. Kuopion kaupungissa käymälät sijoitettiin 1800-luvun alkupuolella muiden rakennusten kylkiäisiksi tai niiden väliin. Myös erillisiä käymälöitä rakennettiin. Maamme ensimmäinen vesiklosetti sijoitettiin Suomen pankkiin vuonna 1883. Sen jälkeen niitä alettiin rakentaa myös kaupunkien kerrostaloihin. Vuonna 1930 70 %:ssa Helsingin taloista oli vesiklosetti. Kuopiossa vastaava luku oli vain 22 %. Eteisen WC:ssä on ylhäällä valurautainen huuhtelusäiliö, josta riippuu ketjun päässä oleva vetokahva. Vesiputket ovat näkyvillä. WC-pytyn istuinsuojus kansineen on puuta.

Huoneiden seinillä ja katossa kiertävät punotut sähköjohdot, jotka asennettiin näkyville. Vuonna 1892 oli kirjanpainaja 0. W. Backman perustanut yksityisen sähkölaitoksen Kuopioon Vuorikatu 21:ssä olevalle kirjapainon tontille. Backman luovutti laitoksensa vuonna 1900 Kuopion Sähkölaitos Oy:lle. Kaupungin sähkölaitosta ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1906 ja se valmistui seuraavana vuonna. Vuonna 1907 kaupungin oma sähkö alkoi valaista kadut ja torit. Saman vuoden lopulla oli Kuopiossa 137 yksityistä virrankuluttajaa. Seuraavana vuonna tilaajia oli jo 270.

Keskuslämmityspatterit ovat kuuluneet suomalaiseen sisustukseen jo 1800-luvun lopulta, mutta niiden jakauma on ollut varsin epätasainen. Vesikeskuslämmitys alkoi levitä 1880-luvulla ja 1910-luvulla se alkoi päästä kilpailussa voitolle. Vuonna 1930 oli Helsingin taloista jo 45 % keskuslämmityksen piirissä, Kuopiossa 6,5 %.

Huone 1202/kaupunkilaisperheen keittiö 1930-luvulta

Kun vesihanat ja kaatoaltaat ilmestyivät keittiöihin, ei niitä eikä rautaisia vesijohtoputkia pyritty kätkemään. Metallisen vesihanan alapuolelle sijoitettu kaatoallas oli erillinen, sillä kaatoaltaallinen teräslevyllä suojattu tiskipöytä yleistyi vasta sotien jälkeen. Putket kulkivat näkyvissä seinäpinnoilla. Keittiön tiskipöytä on sinkkilevypäällysteinen. Pöydällä on alumiiniset astianpesuvadit. Talouksissa käytetty vesi saatiin Kuopion kaupungissa 1910-luvulle asti kaivoista, lähteistä ja järvestä. Kaupungin vesijohto valmistui vuonna 1914. Vuoden 1915 lopussa oli vesijohtoon Kuopiossa liitetty talonjohtoja kaikkiaan 309. Vuonna 1929 oli talojohtoja jo 622.

Likaviemäreitä ei vanhassa Kuopiossa tunnettu. Likavedet johdettiin katujen vierustoille kivettyjä matalia katuojia pitkin. Vuonna 1888 valtuusto päätti kaivattaa maanalaisen viemärin satamatorin läpi Tornikadun suuntaan satamaan johtavan radan alle. Tämä suunnitelma toteutettiin vuonna 1892, jolloin Kuopion ensimmäinen kunnallinen viemäri rakennettiin. Varsinainen viemärilaitos valmistui vuonna 1907. Vuonna 1928 oli kaupungin viemäriverkoston pituus noin 17 000 metriä.

Vaikka kaupungeissa asumismukavuudet lisääntyivätkin, oli puuliesi vielä arkipäivää monessa taloudessa. Vasta 1930-luvulla ryhdyttiin keittiöihin asentamaan ensimmäisiä sähköhelloja ja jääkaappeja. Suomalaisen sähkölieden valmistuksen aloitti Strömberg vuonna 1939.

Keittiön seinällä on kahvimylly sekä kannelliset suolan ja jauhojen säilytysastiat. Keittiön kaapeissa on esillä arkipäivän esineistöä, muun muassa 1930-luvulla Arabian tuotannossa ollut Diamant-ruoka-astiasto. Kultareunaiset kahvikupit ovat Arabian tuotantoa vuosilta 1932–1949. Pauligin peltisiä kahvipurkkeja voitiin käyttää kahvinsäilytyksen ohella myös muina talouspurkkeina.
Komerossa on myös pölynimuri. 1800-luvun lopulla insinöörit kehittelivät jo uudenlaisia kotitalouskoneita. Englanti oli edelläkävijämaa. 1800-luvulla näki päivänvalon käsikäyttöinen pölynimuri. 1900-luvun ensimmäisellä kymmenellä esiteltiin muun muassa polkupyöränpumppua muistuttava malli, ja paljekoneetkin tunnettiin. Vuoden 1910 tienoilla alkoivat sähkökäyttöiset pölynimurit vallata alaa.

Huone 1203/kaupunkilaisperheen olohuone 1930-luvulta

1930-luvun pyrkimyksenä oli käytännöllisyys ja selkeys. Tämä näkyi ennen kaikkea juuri sisustuksessa. Yhtenäisistä kalusteista alettiin yhä yleisemmin luopua. Ajattelutavan muutokseen vaikutti suuresti uusi ajattelu- ja tyylisuunta, funktionalismi, joka korosti esineen muodon ja sisällön suhdetta. Se asetti massatuotannon yksilöllisen käsityön edelle ja vaati yksinkertaisen käyttötavaran tason nostamista.

Olohuoneen sohvakalusto edustaa suoralinjaisine muotoineen tätä tyylisuuntaa. Tällaiset yksinkertaiset vuodesohvat, nojatuolit ja pyöreät pöydät sekä pikkutuolit muuttivat monen suomalaiskodin ilmettä.

1920-luvulla Suomessa aloitettiin radiotoiminta ja radioita alkoi ilmaantua koteihin. Sivupöydän radiovastaanotin on Philips-merkkinen ja vuosimallia 1929.
Pienasuntojen tilanahtautta pyrittiin helpottamaan eri tavoin. Heteka, 1930-luvun natiseva sisäkkäin menevä rautasänky, on tuttu monille suomalaisille. Hetekan suunnitteli Jalmar Gallén Helsingin terästyötehtaalle vuonna 1934. Heteka-sängyn suosio jatkui pitkään.

Hetekan takana olohuoneen seinällä on ruskeasävyinen ryijy, johon on kudottu vuosiluku 1939. Esillä oleva ryijy on kopio alkuperäisestä. Ryijyn molemmilla puolilla on mustat kynttilälampetit.
Taulu sohvan takana on J. Fr. Tuhkasen maalaama ja esittää talvista katunäkymää Kuopiosta.