Kahvia kaikelle kansalle
Suomalaisten kahvinkulutus on henkeä kohden suurinta maailmassa. Kuparipannuista on merkintöjä suomalaisissa perukirjoissa jo 1720-luvulta alkaen. Kuparipannut tinattiin sisäpuolelta, koska kuparista liukenee terveydelle haitallisia kuparisuoloja. Tinausta suoritti oma ammattikuntansa, tinurit. Varotoimista huolimatta kuparimyrkytyksiä sattui. Kahvipannu – etenkin kauniin kuparinen – oli statussymboli ja 1900-luvulla kahvipannuja pidettiinkin usein esillä. Kahvipannuhyllyn sisältö kertoi siitä, kuinka varakas perhe oli. Kuparipannuissa oli usein nokan päällä läppä, jonka merkityksestä on erilaisia arvioita. Toisten mukaan sen tehtävä oli estää kahvin väljähtymistä. Toisaalta läppää kutsuttiin myös ”torakkaläpäksi”, jolloin sen tarkoitus oli estää torakoiden pääsy kahvipannuun.
”Kahvi kulta kaunis juoma, vaan on kumma kukkarolle”
Tänä päivänä kahvinjuojat voivat kahvivalinnoillaan ilmaista elämäntapaa tai aatemaailmaa. Erilaisia kahvilaatuja sekä erikoiskahveja on paljon tarjolla. Aiemmin kahvi oli kallista ja ylellisyystuote. Käytettyjä kahviporoja säästettiin jopa viikkoja ja niistä keitettiin sumppia, jossa vanhan kahvin päälle lisättiin vettä ja vain vähän uutta kahvijauhoa. Kahvinkorvikkeina käytettiin mm. ohraa, ruista, sikuria, voikukan juurta, sokerijuurikasta, herneitä ja lantun- tai perunankuoria. 1900-luvun alkupuoliskolla kahvia oli tapana maustaa suolalla, jotta se veisi kahvista veden maun eikä kahvia kuluisi niin paljon.
Kahvi valmistettiin kotioloissa paahtamalla ensin kahvinpavut ns. prännälillä eli rännälillä. Tämän jälkeen kahvipavut jauhettiin kahvimyllyllä. Kahvinkeittimet ja -suodattimet yleistyivät 1960-luvulla, mutta sitä ennen kahvi keitettiin kahvipannussa. Kuparipannun kantta voitiin käyttää kahvijauheen mittana – kanteen mahtui juuri pannun vesimäärää vastaava määrä jauhetta. Kahvinkeittoneuvo: ”ei kahvia niin saa keittää kuin perunapataa” eli 3-4 minuuttia riittää! Tämän jälkeen kahvi nostetaan selkeytymään. Kahvin voi selkeyttää säikyttämällä kahvin kylmällä vedellä, lisäämällä yhden tai pari lahnan suomua, munankuoria tai kapakalojen nahkoja.
Käytettyjä kahvinporoja käytettiin hyödyksi lannoittamisessa, ihonhoidossa sekä käsien, vaatteiden ja astioiden pesemisessä. Kahvinsaanti oli niin tärkeä asia myös palveluskunnalle, että palvelusitoumuksissa voitiin määritellä, kuinka usein kahvia piti saada. Kaikissa taloissa arkisin ei kahvia saanut kuin talon isäntä ja emäntä – palvelusväki joi korviketta. Arvovieraille tarjottiin mahdollisesti vielä parempaa kahvia. 1900-luvun alussa kahvia kului Suomessa neljä kiloa henkeä kohden, kun vuonna 2010 sitä kului jo 10 kiloa.
Kahvia kuvina:
Suutari Roopi Mykkäsen kahvimylly Karsikkomäellä Pielavedellä v. 1926-1928. Kahvimylly on maasepän tekemä. Kuva: Ahti Rytkönen / KUHMU
Kahvia aikajanalla
800 jKr – Ensimmäinen kirjallinen maininta kahvista erään arabialaisen lääkärin lääkeluettelossa.
1200-luku – Kahvi juomana syntyi, kun eräs arabi keksi, että kahvimarjan sisältämän pavun voi paahtaa ja huomasi, että siitä liukenee voimakas aromi kuumaan veteen.
1500 –luvun loppu – Kahvia juotiin todennäköisesti ensimmäisen kerran Euroopassa Venetsiassa.
1685 – Ensimmäinen pieni kahvierä saapui Göteborgiin Ruotsiin. Ensimmäisenä ruotsalaisista kahvia maistoi kuitenkin valtioneuvos Claes Brorson Rålamb vuonna 1657 Turkissa vieraillessa siellä kuningas Kaarle X:n lähettiläänä.
1720 – luku – Kahvia ryhdyttiin tuomaan Suomeen turkulaisporvarien laivoilla.
1730-luku – Kahvilaelämä kukoisti ja kahvinkäyttö levisi Pohjoismaissa nopeasti säädyltä toiselle. Kahvia juotiin aluksi Länsi-Suomessa ja rannikolla – Itäsuomalaiset omaksuivat kahvinjuonnin myöhemmin.
1756-1801 – Kahvin juonti oli kallista. Kun verotus ei tehonnut, kahvin maahantuonti ja käyttäminen kiellettiin erityisillä asetuksilla neljä kertaa eri vuosina tällä aikavälillä. Kielloista seurasi kahvin salakuljetusta.
1800-luku Kuningas Kustaa IV Adolf julisti: ”Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi” ja niin kahvinjuonti jatkui ja yleistyi. Vuosisadan aikana kahvista tuli koko kansan nautintoaine.
1946 – Sodan jälkeen ensimmäistä Kahvilaiva Heraklesta oli ottamassa vastaan Turun satamassa tuhatpäinen yleisö. Kahvin säännöstely päättyi 1954. Kahvista tuli vapauden ja jälleenrakennuksen keskeinen symboli.
1980-1990-luvuilla Kahvin eksoottisuuteen, ylellisyyteen ja juhlavuuteen liittyvät mielikuvat näkyvät edelleen kahvimainonnassa ja sitä ostettiin edelleen varastoon.